sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tunnetko voimanaisen nimeltä Peppi Pitkätossu?



Ensimmäisen blogini kirjoitan Peppi Pitkätossusta, lapsuuden idolistani. Sain ensimmäisen Peppi-kirjani 4-vuotiaana.

Keltainen suuri kuvakirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että pian olin todellinen Peppi-fani. Kuljin yhden kesän Pepin roolivaatteissa ja raahasin mukanani isoisoisotätini vanhaa matka-arkkua ja valkoista leikkiapinaa. Punaista peruukkia kutsuin Pepin turkiksi.

Eläydyin Pepin rooliin myös nukkuessani. Pistin jalat tyynylle ja nukuin väärinpäin kuten Peppi. Lapsena en pitänyt kalaruuista, mutta muikut menivät, koska niitä sai syödä Pepin tavoin sormin. Muikkuja kutsuin  ”Pepin kaloiksi”.

Olen aina rakastanut lettuja. Voi olla, että lettuinnostuksenikin on lähtöisin Pepin lettukesteistä?



Astrid Lingren - Ingrid Nyman
1961
Sitten itse kirjaan. Selatessani sitä yllätyin, kuinka muistot palaavat saman tien mieleen. Pelkkien kuvien perusteella pystyn edelleen kertomaan, mitä tarinassa tapahtuu. Kirja on siis luettu ”muutaman” kerran.

Mikä Peppi Pitkätossussa on niin mahtavaa, että lapset ja aikuiset ovat rakastaneet häntä  jo yli 70 vuotta?

Oma veikkaukseni on, että Pepin rohkeus, itsenäisyys ja hyväntuulisuus kiehtovat lapsia ja erityisesti se, että Peppi poikkeaa tavallisesta lapsesta. Hän tekee asiat nurin kurin ja oman mielen mukaan, eikä kukaan ole käskyttämässä tai kieltämässä häntä.

Tommi ja Annika edustavat kirjassa perinteisiä lapsia (niin 1940-luvun kuin 2010-luvunkin lapsia). He ihmettelevät Pepin touhuja ja jännittävät erilaisia tempauksia samalla tavalla kun kirjaa kuunteleva tai lukeva lapsi.

Peppi kyseenalaistaa kaikki perinteiset käytösnormit, esimerkiksi syömällä pöydän päällä ja käyttämällä tuolia pöytänä tai nukkumalla pää jalkopäässä. Peppi uskaltaa hypätä keskelle sirkusesitystä. Se, jos joku, naurattaa. Miksi niin ei saisi tehdä?

Aikuisten mielestä Pepin touhut ovat epäsovinnaisia ja huonon kasvatuksen merkkejä. Mutta Peppihän on vain utelias ja rehellinen.

Pepin isä on merillä ja äiti taivaassa. Lapsena en muistaakseni koskaan kiinnittänyt huomiota sen koommin siihen, että Peppi asuu yksin, mutta aikuisena olen miettinyt, miten Pepin yksinäisyys vaikuttaa häneen. Huvikummussa hänen seuranaan ovat toki Herran Tossavainen ja hevonen, mutta tuskin ne vanhempia korvaavat.

Peppi Pitkätossua on analysoitu ja tulkittu lukuisissa tutkimuksissa vuosien varrella. Tutkimusta on tehty niin ruotsiksi, englanniksi kuin suomeksikin. Nopealla selailulla löysin seuraavat suomalaiset tutkimukset:
Peppi Pitkätossun ambivalenttinen ääni – Peppi sankarina ja surullisena orpotyttönä. Tiina Ollikainen. Tampereen yliopisto. Yleisen kirjallisuustieteen pro gradu-tutkielma. 2012. 

Peppi Pitkätossu – sankaritar vai huonosti käyttäytyvä pikkutyttö? Eija-Liisa Stam-Lehmusvuori. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos. 2007. 

Mistä on pienet tytöt ja pojat tehty?: sukupuolen tuottaminen Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -tarinoissa. Hanna-Leena Törrö. Lapin yliopisto, Luokanopettajan koulutusohjelma: kasvatustiede, 2009.

Siitä olen varma, että Peppi Pitkätossu tulee hurmaamaan aina vain uusia lapsia. Lapsi tarvitsee rajoja mutta myös rohkeutta koitella näitä rajoja. Peppi uskaltaa olla erilainen ja siinä on hänen voimansa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti