Kolme kaverusta

Ostin muutamia vuosia sitten Maria Nilsson Thoren kirjoittaman ja kuvittaman lastenkirjan nimeltä Alla tre inne på förskolan Ärtan. Vaikkei ruotsinkieli sujunutkaan kovin hyvin, halusin ostaa kirjan, koska se sijoittui päiväkotiin. Tykkäsin kirjan ilmeestä ja kuvitusten todenmukaisuudesta. Harmittelin silloin, ettei kirjaa saanut suomeksi.

Kolmikko
Maria NIilsson Thore
Suomentanut: Raija Rintamäki
Kustannus-Mäkelä

Vuosi sitten Helsingin kirjamessuilla huomasin ilokseni, että samainen kirjasarja on käännetty suomenki sarjanimellä Kolmikko. Mahtavaa! Ostin heti ensimmäisen suomenkielisen versioni sarjasta, Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin. Teema sopi hyvin työpaikalleni, lasten ainaisiin leikkikaverikahnauksiin. Nyt sarjasta on ilmestynyt suomeksi jo kuusi kirjaa. Ja keväällä on tulossa taas kolme lisää, jippii!

Kolmikko -sarja on suunnattu taapero -ja leikki-ikäisille lapsille. Kirjat sijoittuvat päiväkotimaailmaan. Sarjan päähenkilöitä ovat kolme kaverusta Iida, Valle ja Essi. He ovat noin 2-3-vuotiaita päiväkotilaisia. Kolmikko harjoittelee päiväkotiarjessaan erilaisia kaveritaitoja, kuten jakamista, yhdessä leikkimistä ja toisen huomiointia. Välillä tulee pieniä ristiriitoja, mutta onneksi niistäkin selvitään yhteistuumin.

Kirjojen ehdoton vahvuus on se, että ne sisältävät lapsilukijalle tuttuja hetkiä ja tilanteita. Kävi lapsi sitten päiväkodissa, kerhossa tai leikkipuistossa leikkimässä muiden lasten kanssa. Toki tilanteet ovat monelle tuttuja myös sisarusten kanssa leikkiessä.

Kirjoissa keskitytään katsomaan tilanteita lasten näkökulmasta. Aikuinen on jätetty kirjoista taka-alalle, varmasti tarkoituksella. Mutta, koska kolmikko on vielä melko pientä porukkaa, käy aikuinen välillä piipahtamassa tarinassa. Aikuisen läsnäolo on siinäkin hetkessä laitettu minimiin. Aikuisesta saattaa näkyä vain käsi tai jalka.

Toki näin päiväkodin aikuisena sitä kiinnittää heti kirjoissa huomiota siihen, missä se aikuinen tarinassa on, miksei se ole selvittämässä tätä tilannetta lasten kanssa. Ja kun aikuinen tulee, on hänen reagointinsa melko mitään sanomatonta.. Mutta totuushan on se, että lasten on pakko harjoitella erilaisia tilanteita paljon myös keskenään. Ei aikuinen, oli se sitten vanhempi, kerho-ohjaaja tai päiväkodin kasvattaja, aina ehdi joka paikkaan tilanteita selvittämään. Ja siksi tässä kirjasarjassa onkin hyvää esimerkkiä lapsilukijoille siitä, että asioita voi ratkaista myös keskenään.

Kuten jo aiemmin kerroinkin, ihastuin kirjan kuvituksen todenmukaisuuteen. Kuvitus on myös selkeää ja siinä kuvataan nimeomaan sitä, mitä tarinassa tapahtuu. Kaikki ylimääräinen on jätetty pois. Voisi ajatella, että siinä on riskinsä kuvituksen tylsyyden näkökulmasta, mutta sitä huolta mielestäni kuvissa ei ole. Iida, Valle ja Essi ovat ilmeikkäitä lapsia.

Tekstiä kirjoissa on vähän. Teksti ja kuva tukevat toisiaan hyvin. Lukijaa on helpotettu suurennetuilla fonteilla kohdissa, joissa on hyvä eläytyä tai painottaa tilannetta. Mielestäni tekstiä on juuri sopiva määrä, koska aikuinen voi herättää lapsen kanssa keskustelua aiheesta ja näin "lihavoittaa" lukukokemusta tarvittaessa. Ja välillä on hyväkin, että kirja on nopeasti luettu. Joillekin lapsille paikallaan pysyminen, kun saattaa tuottaa haastetta tai lukemiselle ei ole paljon aikaa.

Sain Kustannus-Mäkelältä sarjan uusimman suomennoksen "Kolmikko kaivaa  kuopan" arvioitavaksi. Kyseisessä kirjassa kolmikko saa hoitajalta hiekkalaatikolla hiekkaleikkivälineitä, mutta lapioita on vain yksi. Lapset joutuvat vuorottelemaan, eikä se on aivan helppoa. Omaa vuoroa odottaessa alkaa helposti kiukuttaa. Kun kaikki ovat saaneet kerran lapioida, ollaan pulman edessä, kuka seuraavaksi? Yhtäkkiä Essi tippuu kuoppaan. Riita raukeaa. Kaverukset auttavat Essin ylös kuopasta ja asettuvat yhteiseen rintamaan tyhmää lapiota vastaan. Lapio haudataan hiekkaan, jolloin siitä ei enää tarvitse kinastella.

Tykkäsin tästäkin kirjasta. Kirja kuvaa tyypillistä hiekkalaatikkotilannetta hyvin. Mielestäni kirjan ehdottomasti paras aukeama on noin puolivälissä, kun kolmikko kinastelee lapiosta. Lapsille tyypilliseen tapaan, kaikki yrittävät repiä lapiota itselleen. Kuvan kautta saa lapsen kanssa erittäin hyvää keskustelua aikaiseksi siitä, kannattaako repiminen ja mitä kaikkea siinä voi tapahtua.

Ilokseni huomasin kevään katalogista, että alunperin ruotsinkielellä ostamani kirja ilmestyy keväällä nyt myös suomeksi!

Näkymättömät haavat

Näkymätön
Elina Hirvonen - Ville Tietäväinen
Lasten Keskus
2016

Esittelyvuorossa on Punni-palkinnolla palkittu lasten kuvakirja Näkymätön. Sen on kirjoittanut Elina Hirvonen ja kuvittanut Ville Tietäväinen. Kirja kertoo yksinäisyydestä ja ulkopuolelle jäämisen aiheuttamista näkymättömistä haavoista.

Tarinassa seikkailee Kukka niminen tyttö, joka ei halua olla Kukka, vaan Kapteeni. Hän haluaa johtaa Avaruustyyppien joukkoa. Kukka on myös päiväkotilainen, mutta päiväkotiin liittyy ikävä asia. Kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Kukka jää ulkopuolelle, mutta hän ei halua kertoa asiasta vanhemmilleen. Vaikka hän näkee painajaisia ja vatsaankin sattuu. Onneksi Kukka on Kapteeni ja avaruusjoukot ovat hänen tukenaan. Avaruusjoukkojen avulla Kukan vanhemmat ja päiväkodin aikuiset saavat Kukan salaisuuden selville ja lopulta heidän avullaan hän pääsee osaksi leikkejä.

Löysin kirjan kirjastosta etsiessäni tunneaiheisia kirjoja lasten tunnetuokioon. Ymmärsin kuitenkin kirjan hienouden vasta lukiessani sitä ääneen lapsille. He kuuntelivat tarinaa keskittyneesti. Lapsia jäi kovasti mietityttämään näkymättömät haavat. Saimme aikaan hyvää keskustelua siitä, kuinka omat teot sekä sanat voivat aiheuttaa toiselle pahan mielen ja näkymättömän haavan.

Kirjan kuvitus tuo mieleen sarjakuvat. Kuvat ovat kuvitettu monesta eri näkökulmasta, läheltä ja kaukaa. Löytyy myös puhekuplia ja kuvien rajaukset ovat tuttuja sarjakuvista. Ne muistuttavat elokuvien kohtauksia. Kirjan kuvittaja on palkittu sarjakuvataiteilija.

Näkymättömän tarina on kuvitettu avaruuteen, vaikka se sijoittuukin lapsille tuttuihin ympäristöihin, kotiin ja päiväkotiin. Avaruusteema kuvastaa Kukan mielikuvitusmaailmaa ja sitä, miten hän näkee tilanteen. Avaruusteema vie vaikean aiheen myös riittävän etäälle lukijasta, jolloin lukijan on ehkä helpompi käsitellä aihetta?

Kirjassa on upeasti ja monipuolisesti kuvattu tunteita, joita ulkopuolelle jääminen saa aikaan. Esimerkiksi fyysisiä oireita, kuten unettomuutta, ruokahaluttomuutta ja vatsakipua. Riipaisevasti on myös kuvattu, kuinka Kukka pohtii, onko hänessä jotain vikaa:

"Hän miettii, millainen ilme hänellä oli, missä asennossa hänen varpaansa olivat, mitä hänen olisi pitänyt sanoa."

Tämä kirja muistuttaa myös meitä aikuisia siitä, kuinka tärkeää on tuntea lapsi hyvin ja olla herkillä hänen tunnetiloilleen. Lapsen kanssa on tärkeää aidosti jutella hänen kuulumisistaan ja aistia tilanteita. Aikuisella ei saisi koskaan olla niin kiire, ettei hän huomaa lapsen pahaa oloa. Oli aikuinen sitten lapsen vanhempi, isovanhempi tai päiväkodin aikuinen. Monet lapset ovat myös tsemppareita, kuten Kukka. Jostain syystä jotkut lapset ajattelevat paljon vanhempiensa tunteita, kuten Kukka:

"Kapteeni haluaisi kertoa kaiken, mutta hän ei voi. Hän pelkää, että isälle ja äidille tulee paha mieli jos hän sanoo, että hänestä ei tykätä. Mitä jos isä ja äitikin huomaavat, että hänessä on jotain vikaa?"

Suosittelen lukemaan kirjaa sekä kahden kesken (lapsi ja aikuinen) että isommassa porukassa, jos mahdollista. Kotioloissa isompi porukka voi olla esimerksiksi sisarukset tai lapsen ystävät. Erilaisissa porukoissa saa erilaisia keskusteluita aikaan.


Vaikka aihe onkin vakava, on tarinan suunta onneksi kohti onnellisuutta ja kirjassa on positiivinen loppu.