Näkymättömät haavat

Näkymätön
Elina Hirvonen - Ville Tietäväinen
Lasten Keskus
2016

Esittelyvuorossa on Punni-palkinnolla palkittu lasten kuvakirja Näkymätön. Sen on kirjoittanut Elina Hirvonen ja kuvittanut Ville Tietäväinen. Kirja kertoo yksinäisyydestä ja ulkopuolelle jäämisen aiheuttamista näkymättömistä haavoista.

Tarinassa seikkailee Kukka niminen tyttö, joka ei halua olla Kukka, vaan Kapteeni. Hän haluaa johtaa Avaruustyyppien joukkoa. Kukka on myös päiväkotilainen, mutta päiväkotiin liittyy ikävä asia. Kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Kukka jää ulkopuolelle, mutta hän ei halua kertoa asiasta vanhemmilleen. Vaikka hän näkee painajaisia ja vatsaankin sattuu. Onneksi Kukka on Kapteeni ja avaruusjoukot ovat hänen tukenaan. Avaruusjoukkojen avulla Kukan vanhemmat ja päiväkodin aikuiset saavat Kukan salaisuuden selville ja lopulta heidän avullaan hän pääsee osaksi leikkejä.

Löysin kirjan kirjastosta etsiessäni tunneaiheisia kirjoja lasten tunnetuokioon. Ymmärsin kuitenkin kirjan hienouden vasta lukiessani sitä ääneen lapsille. He kuuntelivat tarinaa keskittyneesti. Lapsia jäi kovasti mietityttämään näkymättömät haavat. Saimme aikaan hyvää keskustelua siitä, kuinka omat teot sekä sanat voivat aiheuttaa toiselle pahan mielen ja näkymättömän haavan.

Kirjan kuvitus tuo mieleen sarjakuvat. Kuvat ovat kuvitettu monesta eri näkökulmasta, läheltä ja kaukaa. Löytyy myös puhekuplia ja kuvien rajaukset ovat tuttuja sarjakuvista. Ne muistuttavat elokuvien kohtauksia. Kirjan kuvittaja on palkittu sarjakuvataiteilija.

Näkymättömän tarina on kuvitettu avaruuteen, vaikka se sijoittuukin lapsille tuttuihin ympäristöihin, kotiin ja päiväkotiin. Avaruusteema kuvastaa Kukan mielikuvitusmaailmaa ja sitä, miten hän näkee tilanteen. Avaruusteema vie vaikean aiheen myös riittävän etäälle lukijasta, jolloin lukijan on ehkä helpompi käsitellä aihetta?

Kirjassa on upeasti ja monipuolisesti kuvattu tunteita, joita ulkopuolelle jääminen saa aikaan. Esimerkiksi fyysisiä oireita, kuten unettomuutta, ruokahaluttomuutta ja vatsakipua. Riipaisevasti on myös kuvattu, kuinka Kukka pohtii, onko hänessä jotain vikaa:

"Hän miettii, millainen ilme hänellä oli, missä asennossa hänen varpaansa olivat, mitä hänen olisi pitänyt sanoa."

Tämä kirja muistuttaa myös meitä aikuisia siitä, kuinka tärkeää on tuntea lapsi hyvin ja olla herkillä hänen tunnetiloilleen. Lapsen kanssa on tärkeää aidosti jutella hänen kuulumisistaan ja aistia tilanteita. Aikuisella ei saisi koskaan olla niin kiire, ettei hän huomaa lapsen pahaa oloa. Oli aikuinen sitten lapsen vanhempi, isovanhempi tai päiväkodin aikuinen. Monet lapset ovat myös tsemppareita, kuten Kukka. Jostain syystä jotkut lapset ajattelevat paljon vanhempiensa tunteita, kuten Kukka:

"Kapteeni haluaisi kertoa kaiken, mutta hän ei voi. Hän pelkää, että isälle ja äidille tulee paha mieli jos hän sanoo, että hänestä ei tykätä. Mitä jos isä ja äitikin huomaavat, että hänessä on jotain vikaa?"

Suosittelen lukemaan kirjaa sekä kahden kesken (lapsi ja aikuinen) että isommassa porukassa, jos mahdollista. Kotioloissa isompi porukka voi olla esimerksiksi sisarukset tai lapsen ystävät. Erilaisissa porukoissa saa erilaisia keskusteluita aikaan.


Vaikka aihe onkin vakava, on tarinan suunta onneksi kohti onnellisuutta ja kirjassa on positiivinen loppu.