Konkreettisia tunnevinkkejä kotiin ja päiväkotiin/kouluun

Syyskuussa vinkkailin muutamia tunnekirjoja. Ajatuksenani oli vinkata useampia syyskuun aikana, mutta aika juoksi hurjaa vauhtia. Jatkan siis muutamien tunnekirjojen ja tunnevinkkien vinkkailua vielä lokakuun puolella.

Tässä tekstissä en suoranaisesti vinkkaa kirjaa, vaan kerron muutamista tunnevinkeistä, joita olen käyttänyt lasten kanssa työskennellessäni. Kaikkia näitä vinkkejä voi toteuttaa myös lapsen kanssa kotona.

Kuva: Mira Mallius

Tunteita käsitellessä on tärkeää löytää rauhallinen hetki, jota kukaan tai mikään ei pääse häiritsemään. Esimerkiksi tila, jossa tunteista puhutaan on hyvä olla sellainen, jossa ei ole läpikulkua. Tällä tarkoitan esimerkiksi päiväkodissa tilaa, jossa toinen lapsiryhmä tai aikuiset kulkevat kyseisen tilan läpi päästäkseen paikasta A paikkaan B. Kotona tunnehetken ajaksi kannattaa sulkea häiriötekijät, kuten tv, puhelin tai radio. Väsyneen tai nälkäisen lapsen tai lapsiryhmän kanssa ei kannata alkaa syvällisiin tunnehetkiin. Lapsen tulee olla virkeä ja ravittu. Tästä syystä yleensä aamupäivä on paras hetki tunnetuokioihin.

Kuten olen aiemmissa teksteissäni kertonutkin, tunteiden käsittely on monelle lapselle hyvin abstrakti aihe, joten pelkkä keskustelu ei toimi kaikkien lasten kanssa. Toki lapsen ikä ja kehitystaso tulee aina ottaa huomioon. Oman kokemukseni mukaan parhaiten tunnetuokioilla toimii monipuolinen lähestymistapa eli juttelun lisäksi toiminnallinen osio on aina lapsille mieleinen.

Tässä joitakin toiminnallisia vinkkejä, jotka olen kokenut hyväksi tunteiden käsittelyssä:

Pikkupeilit: oman pikkupeilin kautta lapsi voi kokeilla, miltä tunne näyttää hänen kasvoillaan. Jokaisella lapsella olisi hyvä olla oma peili, jolloin hän saa rauhassa kokeilla ilmeitä ja tutustua omaan kuvaansa. Osan lapsista on vaikea katsoa itseään peilistä, joten tästäkin syystä harjoite on erittäin hyvä. Peilistä itsensä katsominen vahvistaa lapsen minäkuvaa ja itsevarmuutta.

Musiikki: tunteeseen sopiva musiikki luo tunnelmaa ja ohjaa niin lasten kuin aikuistenkin tunnetilaa. Iloista tunnetta käsitellessä olen käyttänyt hyväntuulista lasten musiikkia (esim. Pikku Papu, Kikattava kakkiainen), surullisessa tunteessa olen käyttänyt yleensä klassista musiikkia (esim. Sibelius).

Piirtäminen: piirtäen omia kokemuksiaan lapselle konkretisoituu omassa elämässä esiintyviä tunteita, esimerkiksi lapsi voi piirtää paperille itseään ilahduttavan asian tai suututtavan asian. Omassa päiväkotiryhmässäni yksi lapsi piirsi esimerkiksi jäätelön iloisen tunteen piirrokseensa. Pienempien lasten kanssa voi piirtää tunteen värillä, esimerkiksi surua sinisellä, vihaisuutta punaisella jne.

Maalaus: maalauksen kautta lapsi keskittyy käsiteltävään tunteeseen ilman sanoja. Tunnemaalausta olen käyttänyt erityisesti surua käsitellessä. Olen laittanut musiikin taustalle, himmentänyt valoja ja lapset ovat saaneet maalata surullisia asioita. Osa lapsista on maalannut kuvitteellisia tilanteita ja osa taas omia surullisia muistikuviaan. Maalauksen loputtua olemme yhdessä käyneet maalaukset läpi ja olen kirjoittanut maalaukseen, mitä siinä on. Joskus maalauksessa saattaa olla vain tunnetta, ei mitään esittävää.

Liikunta: tunne on kehollista ja siksi usein liikkeen kautta lasten on helppo päästä mukaan tunnetilaan. Tässäkin toimii oivallisesti musiikki eli esimerkiksi erilaisia musiikkeja ja lapsen tulee liikkua musiikin osoittamalla tavalla. Esimerkiksi iloisessa hypitään ja surullisessa laahustetaan, vihaisessa marssitaan jne.. Monesti tässä leikissä lapsilla tulee kasvon ilmeet luonnostaan mukaan. Aikuisen mukana olo tässä leikissä on oleellinen eli aikuinen eläytyy tunnetiloihin myös.

Tilannekuva tunnetuokiostamme

Repiminen: lapset saavat repiä sanoma- ja aikakauslehtiä ja kokeilla näin esimerkiksi vihaisuuden tunnetta. Tästä lapset tykkäsivät kovasti. Kerrankin sai "tuhota" jotain luvan kanssa! Osa lapsista pääsi todella hyvin vihaiseen tunteeseen. Keskustelimme toki yhdessä lasten kanssa, ettei suuttuessaan voi mennä kotona repimään ihan mitä vaan.

Tunneluokittelua: lapset saavat kasan kuvia ihmiskasvoista ja heidän tulee luokitella kuvat tunteen mukaan, esimerkiksi iloinen, surullinen, vihainen, väsynyt ja pelokas. Siinä lapset oppivat ymmärtämään, että ihmiset viestivät tunnetta erilaisin ilmein.

Tunnemittari: pahville liimattu 3-4 palloa, joissa jokaisessa on yksi tunne. Alla kulkee lanka, jota pitkin liikkuu helmi. Lapsi voi esimerkiksi aamulla näyttää helmeä liikuttaen taulusta, millä tuulella hän on ja miksi.

Tunnelautapeli: kahden keskinen pelaaminen ja rauhallinen jutustelu pelin lomassa lapsen kanssa on joksus se paras tapa saada lapsi avautumaan tunteistaan. Suora linkki hyvään peliin: https://viitotturakkaus.fi/tuote/tunne-lautapeli/

Nukketeatteri/draama: pienet esitykset joko käsinukeilla/pehmoleluilla tai näytellen on oiva tapa perehtyä tunteeseen. Lapset rakastavat kertomuksia. Esityksen kannattaa liittyä lasten kokemusmaailmaan. Esimerkiksi ulkopuolisuuden tunnetta on hyvä käsitellä draaman keinoin. Isommat lapset voivat myös itse esittää. Toimintamalleja on monia, mutta olen pitänyt vuorovaikutteisista esityksistä, joissa kesken esityksen lapsille esitetään kysymyksiä tai he voivat ohjata esimerkiksi käsinukkeja. Se, että lapsi pääsee itse neuvomaan toista, on usein oiva tapa sisäistää tunnetta.

Pehmolelu: tunnepehmo, joka on mukana kaikissa tunnetuokioissa on kokemukseni mukaan todella toimiva. Aikuinen voi kehitellä pehmolle omat luonteen piirteet ja lasten kanssa voidaan yhdessä keksiä sille nimi. Tunnepehmon kautta voi lähteä käsittelemään tunteita tunne kerrallaan ja sen kautta voi kertoa hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi, jos pehmo on ujo, voidaan sen kautta käsitellä ujouden tunnetta ja jännitystä. Meillä oli esimerkiksi koirapehmo Hali, jolle sai aina kertoa tunteistaan ja sen sai syliin esimerkiksi, kun harmitti. Hali kävi myös lasten kotona yökyläilemässä ja vihkoon perheet kirjoittivat Halin kokemuksia vierailusta. Lapset myös rakensivat Halille kodin ja leikkivät sillä päiväkotipäivien aikana.

Oma suosikkini näistä on Pilvipii, kolmas vasemmalta

Pehmoihin liittyen olen ollut mukana kuusi vuotta sitten tunnepilottiprojektissa nimeltä Kimochis. Pilottiprojekti oli hyvä kokemus ja sain kokea lasten kanssa todella hienoja tunnetuokioita. Siinä koko ajatus perustuu seitsemään pehmoon, joilla kaikilla on omat luonteenpiirteensä ja ne opettelevat vuorovaikutustaitoja ja tunnetaitoja yhdessä. Jokaisella pehmolla on tunnetasku, johon voi laittaa pikkuisia tunnetyynyjä sen mukaan, mikä tunne on päällä joko lapsella tai pehmolla. Pakettiin kuuluu myös tarina- ja opasvihkot, joiden avulla edetään tunne kerrallaan. Valitettavasti kyseisiä pehmoja ei taida enää saada Suomesta, mutta ulkomailta saattaa saada tilattua.

Tunnetyynyt

Vaikuttavin muistoni tästä projektista on tuokio, jossa käsittelimme rohkeutta. Siinä perhospehmo Toukkanen harjoitteli lentämistä, mutta sitä jännitti kamalasti. Lapset seurasivat herkeämättä, kuinka perhonen keräsi rohkeutensa lentääkseen polveltani toiselle. Ja lopulta se lensi!

Tässä vielä linkkejä muutamiin materiaaleihin, joita olen käyttänyt työssäni. Nämä sopivat niin kotiin kuin päiväkotiin/kouluun.

https://mieli.fi/fi/julisteet-ja-kortit/tunnekortit-varhaiskasvatukseen

https://viitotturakkaus.fi/tuote-osasto/tunteiden-tunnistaminen-lapset/tunnetaidot/

https://papunet.net/materiaalia/kuvapankki/luokka/tunteet-ja-tunnetilat